maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi: Sileäkarvainen collie Oliver kotiutui laumaamme

Niin, se kävi niin nopeasti ettei edes ehtinyt tajuta.... Mutta aloitetaanpa lyhyt historiakertaus: Boriksen kasvattaja Kirsti oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessään ajatusta uudesta koirasta ja jopa uudesta rodusta. Rodusta, jonka kanssa olisi mieluusti hyvä haastaa omat kykynsä kouluttajana pk-lajeissa ja TOKOssa. Muutaman mutkan kautta rotuvalinta osui sileäkarvaiseen collieen. Viikko sitten Sari lähti mukaan kun uusi pentu lähtisi Porvoosta Kirstin mukaan kohti Hämeenlinnaa ja Zornoi Kenneliä. Ja mikä pakkaus sieltä Tuusalantielle tupsahtikaan: reipas, iloinen, terhakka pentu, jonka olemus löi minut ihan ällikällä. Ihastus oli välitön!

Tässä Oliver vielä synnyinkodissaan Porvoossa
Ja kuin parahiksi samasta pentueesta oli vielä uros jäämässä kasvattajalle. Saksaan alunperin matkalla ollut pentu ei sitten ollutkaan uusille omistajille mieluinen valinta. Viikon hauduttelimme ajatusta muusta kuin mustasta, mutta eiköhän se ollut mielessä selvää jo ennen sitä - ainakin minulla. Uusi lehti koiraharrastuksessa oli valmis käännettäväksi. Toki musta on aina musta ja ykkösrotuna tulee aina pysymään. Mutta karsastan muutenkin nurkkapatriotismia, joten samaa periaatetta voinee soveltaa koiriinkin.

Viime perjantaina ajoimme Porvooseen noutamaan Lubin's Orderly Oliveria, jonka olimme jo ristineet, noh, Oliveriksi. Sillä nimellä sitä oli jo kahdeksan viikkoa kutsuttu, joten mitä sitä hyvää nimeä muuksi muuttamaan.

Lähdön hetki. Matka uuteen kotiin voi alkaa
Porvoossa tapasimme kasvattaja Åsan lisäksi emän Wilman, Victorin sekä Venlan, joka oli jäämässä pentueesta synnyinkotiinsa. Oikein sosiaalisia ja luonteeltaan muutenkin rotumääritelmän mukaisia.

Juttutuokion ja paperitöiden jälkeen oli aika lähteä matkalle kohti Hämeenlinnaa. Viikko sitten Olga oli voinut matkalla jokseenkin huonosti, joten varauduimme samaan. Matka sujui kuitenkin loistavasti; alkumatkan ihmettelyn ja muutaman vinkaisun jälkeen Oliver asettui Sarin syliin ja ihmetteli välillä maisemia, mutta ei kuolannut tai voinut pahoin. Loistava matkakumppani siis!

"Minnehän sitä ollaan menossa...?"
Tässä tuntuu kyllä ihan turvalliselta
Boris ja Spinnu ottivat tulokkaan vastaan kuin minkä tahansa uuden koiran: innokkaasti nuuhkittiin ja ihmeteltiin koiranalkua. Oliver ei tästä hätkähtänyt vaan alkoi puolestaan tehdä tuttavuutta; ei alistunut, mutta ei myöskään näyttänyt pelkäävän. Avoin ja tervepäinen pentu jo heti alkumetreillä, hienoa!

Oliver alkoi tehdä tuttavuutta muihin ja taloon. Sekin sujui hienosti, samoin kuin tarpeiden tekeminen. Yksikään aikaisemmista koiristamme ei ole tämän ikäisenä tehnyt yhtä selväksi, että nyt on hätä ja ulos on päästävä. Toki fysiikka ei vielä ole ihan mukana ja pari vahinkoa tottakai sattui.

Pari ensimmäsitä päivää on sujunut oikein mukavasti. Oliver on hyvin tottelevainen, iloinen, avoin ja tehnyt jo tuttavuutta tuttujen chow chown ja mopsin kanssa. Kanistamme Kekestä nyt puhumattakaan. Kertakaikkiaan hämmsätyttävän fiksu ja rakastettava pentu. Honeymoon? Ehkä. Nollasta aloitetaan paimensukuisen kanssa, mutta tuntuu jo nyt, että meillä on potentiaalinen sydäntenmurskaaja laumassamme.




torstai 10. heinäkuuta 2014

***Tiiseri***tiiseri**

Arvatkaas kuka tämä on?:



Stay tuned for more....

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Spinnun paluu TOKO-kentille

Veteraanivehnämme Spinnu palasi tokokentille yli vuoden hiljaiselon jälkeen. Vuoden alusta asti on treenattu ahkerasti voittajaluokan TOKO-liikkeitä.

Treenit lähti ihan siitä liikkeelle, että nouto piti saada kuntoon. Pakkonoutona täytyi treenaaminen aloittaa. Eve on harjoitellut lähes päivittäin jotain, joko sisätiloissa tai kotipihassa. Noin pari kertaa viikossa olemme ajaneet myös treenihallille tai koulutuskentälle. 

Uskomattoman hyvässä kuosissa Spinnun nouto nyt onkin. Voittajaluokan TOKO on vaan niin paljon haastavampi verrattuna avoimeen luokkaan, että treenattavaa todella riitti.

No, viimeisenä sateisen kesäkuun iltana koitti voittajaluokan koe Rengon Suvipielisissä Kennelkerhon majalla. Allekirjoittanutta jännitti ihan vietävästi.Eve puolestaan oli tapansa mukaan ihan tyynenä. Koitin pysyä mahdollisimman kaukana Evestä, etten tartuttaisi gigattista jännäämistäni häneen.

Voittajaluokan alkaessa livahdin majan sisälle ikkunasta katsomaan kuinka kaksikolla sujuu. 

Spinnu oli todella kuulolla koko ajan. Todella innokasta tekemisen meininkiä alusta loppuun. Eve ohjasi kauniisti, palkitsi liikkeiden välillä sopivasti. Pikkuisen perusasennoissa oli joskus hieman huolimattomuutta. Mutta esim. seuraaminen oli todella mallikasta.  

Täydet kympit tuli paikkamakuusta, istumisesta seuraamisen yhteydessä, metalliesineen noudosta ja konaisvaikutuksesta. Todella hienoa!
Nollat tuli tunnarista (väärä kapula), noutaminen esteen yli hypäten (kiersi takaisin tullessa) ja ruudusta (meni ensin luoksetulomerkille ihmettelemään, siitä toisella käskyllä melkein ruutuun sisälle). Harmilliset nollat. 

Muut pisteet olivat: Seuraaminen 9.5,  luoksetulo 7.5 ja kauko-ohjaus 5

Loppupisteet olivat 188.

Sillä ei palkinnoille päästy, mutta täytyy todeta että hyvällä tiellä ollaan.

Spinnun ja Even yhteistyö toimii ja meno on todella iloisen näköistä näyttämättä kuitenkaan häsläämiseltä.

Heinäkuun loppupuolella on seuraava koitos.

Julkaisu käyttäjältä Sari Talasma.