lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukuisella metsälenkillä kaveriporukalla...

Osasto Parraksi nimetty seitsikko korkealla harjanteella katse kohti Suvipielistä. Vasemmalta Tuisku, Doris, Boris, Darja, Juuli, Spinnu ja Kobe. Kuvakompositio vääristää koko suhteita; Juuli näyttää lähes Spinnun kokoiselta ja Kobe taas pikkuruiselta takarivissä ;-)
Hento, joulukuinen postikorttilumimaisema oli jälleen kerran edellisellä viikolla sulanut ja maasto muuttunut lumettomaksi. Viikonlopuksi pakkanen kuitenkin kiristyi Hämeenlinnassa alimmillaan kymmeneen asteeseen ja jäädytti maanpinnan petollisen liukkaaksi. Metsässä ei tätä ongelmaa ollut, joten suunnistimme lauantaina Kirstin ja koko lauman voimin komeisiin Hämeenlinnan Rengon metsämaisemiin lenkille.

Lähtöpaikkamme ja tukikohtanamme toimi mainio Kennelhovi Suvipielisissä. Alussa oli tulla mutkia matkaan, kun porukan pienin, kääpiösnautseri Juuli onnistui pudota sulaan vesikuoppaan. Kuopan syvyydestä ei ollut tietoa, mutta kun maa ympäriltä oli jäinen, niin Juulilla oli suuria vaikeuksia päästä omin avuin ylös. Onneksi kuljin aivan Juulin takana ja sain nopeasti neidin ylös kuopasta, ennen kuin puolet enempää oli jo kastunut. Palasimme lähelle lähtöpaikkaamme pienelle kuivaustauolle (olihan pakkasta kuitenkin 6-7 astetta) ja taas mentiin!

Tämä lauma ja sen toiminta on hienoa katseltavaa! Ei merkkiäkään mistään asemien hakemisesta vaan kaikki toimivat laumadynamiikan mukaan eikä kenelläkään ole tarvetta isotella tms. Ja Kobe nauttii suunnattomasti kun saa sydämensä kyllyydestä kirmata Kirstin tyttöjen kanssa. Hieno lenkki!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Koiraharrastusvuosi 2013

Perheemme koiraharrastusvuosi alkaa olla viimeisiä näyttelyitä ja kokeita myöten paketissa. Vuoteen mahtui niin onnen tunteita kuin murheen alhojakin - aivan kuin elämä pienoiskoossa.

Vuosi aloitettiin Lahden ryhmänäyttelystä tammikuussa. Sekä Boris että Kobe olivat kehässä, joten pahimmassa (tai parhaimmassa) tapauksessa minunkin handlerin taitojani (ruah!) tarvittaisiin. Tuomarina oli Marianne Holm. Ainoastaan omat koiramme olivat lopulta mittelemässä ROP-sijoituksesta. Minä esitin Kobea ja Sari Borista. Kuvaavaa oli tuomarin kommentti Sarille PU-kehässä: "Etkö sä haluaisi, että tuo toinen uros voittaa? Sijoitan sen silti ykköseksi." Tämän korkeampaa luottamuslausetta handleri ei voi toiminnasta saada?! :-) Eli todistettavasti olen virallisessa näyttelyssä handlannut koiran ROPiksi. Toisaalta näyttelyssä arvostellaan koiraa - ei esittämistä tai esittäjää. Kobe hoiti homman tyylikkäästi kotiin minun näyttelyhihnan päässä heilumisestani huolimatta. Tämä oli Koben ensimmäinen serti ja samalla Koben ensimmäinen näyttely vuoteen, joka oli samaisessa näyttelyssä 2012.

Helmikuussa piipahdimme Klaukkalassa venäjänmustaterrierien jalostustarkastuksessa sekä seurasimme ulkomuototuomarien koulutustilaisuutta sekä koearvostelua! Sekä Boris että Kobe saivat jalostustarkastaja Harry Tastilta arvion: "Suositellaan ulkomuodon osalta jalostukseen: Kyllä."

Hyvä tahti Koben näyttelytoiminnassa sai seurakseen Euran VSP-sijoituksen ja toisen sertin maaliskuun alussa. Tuomarina Nikolay Sedykh Venäjältä.

Kolmannen sertin ja Suomen Muotovalio -tittelin kimppuun käytiin huhtikuussa kevättulvien keskellä Kankaanpäässä. Hienon esiintymisen päätteeksi ROP-sijoitus, 3. serti ja FI MVA -titteli belgialaisen Rita Reyniers tuomaroidessa. Kolme näyttelyä - kolme sertiä ja tittelirivi uusiksi! Hyvä Kobe ja Sari!!! Kobe on vuoden aikana kehittynyt hitaasti, mutta varmasti. Toisin kuin Boris, joka oli jo hyvin nuorena ns. "valmis", Kobe on pikkuhiljaa hivuttautunut "isoveikkansa" rinnalle niin ulkomuodossa kuin luonteen lujuudessakin. Boris on Kobelle erittäin tärkeä lauman jäsen ja Kobe onkin usein vähän "hukassa", mikäli joutuu esim. lenkille ilman Borista.

Maaliskuussa posti toi myös virallisen kennelnimiuutisen. Kasvatustoimintamme tulisi jatkossa tapahtumaan Kennel Karvanverran -nimellä. Tätä kasvatustyötä silmällä pitäen perheeseemme liittyi Zornoi-kennelistä narttupentu Rina maaliskuun alussa. Sijoituskodin etsintä päättyi huhtikuun alussa kun Elina Riihimäeltä otti Rinan perheensä toiseksi koiraksi siperianhusky Awan kaveriksi. Kaikki näytti menevän hienosti ja ehdimme kuukauden aikana kiintyä kovasti reippaaseen Rinaan.

Huhtikuun alussa Kennelliitosta kuului iloisia terveystulosuutisia, kun Koben lonkka- ja kyynärpäätulokset julkaistiin: A/A ja 0/0! Hieno juttu!

Elämässä ei kuitenkaan kaikki mene omien suunnitelmien mukaan ja jokin suurempi suunnitelma oli myös Rinan varalle, sillä kuukauden kuluttua Riihimäelle kotiutumisesta Rina alkoi ontua oikeaa takakäpäläänsä voimakkaasti. Sen liikkuminen näytti todella vaikealta. Toukokuun 10. eläinlääkäri totesi, että patellaluksaatio on todella paha ja leikkaushoitokaan ei todennäköisesti parantaisi pysyvästi Rinaa. Sen elämä tulisi olemaan leikkauksesta toiseen toipumista. Raskas päätöksemme oli, ettemme halua sellaista elämää rakkaalle koirallemme vaan valitsimme armeliaimman vaihtoehdon. Rina nukkui ikiuneen samana päivänä Sarin, Elinan ja Kirstin saatellessa tyttömustiksemme viimeiselle matkalleen.

Kesäkuussa Boriksen yli vuoden mittainen TOKO-tauko päättyi Kirstulan koirakentällä kun Sari saalisti ensimmäisen AVO-1 -tuloksen 166 pisteellä. Se sytytti treenaamaan lisää ja nopeaan tahtiin heinäkuussa kaksi AVO-2 -tulosta. Mutta se toinen ykkönen antoi vielä odottaa itseään...

Kesäkuussa julkistettiin lopulta myös Kerry&Vehnä-kerhon Vuoden 2012 TOKO-vehnä kilpailun tulokset. Spinnulle komea hopeasija tasapistein voittajan kanssa! Voittajalla oli yhdestä ylimääräisestä kisasta parempi tulos kuin Spinnulla, mutta upea suoritus Spinnulta ja Eveltä! Upeaa!

Kesäloman alkajaisiksi suuntasimme perinteiselle ulkomaannäyttelyreissulle. Tällä kertaa etelänaapuriin Viroon. Tavoitteena oli hankkia kahdessa näyttelyssä sekä Borikselle että Kobelle Viron muotovalion tittelit. Lähtömanööverit olivat legendaarisia ja siitä kirjoitinkin melko kuvailevasti aikaisemmin tässä blogissa. Kobe oli voitokas molemmissa näyttelyissä, saavutti EE MVA -tittelin ja Boriksen osaksi jäi tällä kertaa palata kotiin ilman saavutuksia. Matka oli kokonaisuudessa todella mukava ja mieleenpainuva. Virosta jäi mukava fiilis.

Syyskuu toi myös uuden pennun! Zar's Aleksej - kennelistä liittyi Elsaksi ristitty narttumustis kenneliimme. Elina sai uuden sijoituspennun ja kasvatustyömme uusi airut aloitti elämänsä omien ihmistensä kanssa Riihimäessä. Toivottavasti tällä kertaa onni on puolellamme ja Elsa saa elää pitkän ja onnellisen elämän!

Elokuussa Eve otti harjoitus- ja kilpailuvastuun Boriksen TOKOssa. Ensimmäisessä kisassa 11.8. vielä haettiin asetelmia ja yhteistyön sujuvuutta 137 pisteen suorituksella, mutta seuraavassa Etelä-Hämeen kennelpiirin piirinmestaruuskokeessa räjähti: Boriksen ennätyspisteet 173,5 pistettä ja hieno ykköstulos. Viimeistä kahta ykköstulosta ennen TK2-titteliä jahdattiin vielä Lempäälässä (143,5 p) ja Nokian Eino-myrskyn keskellä (152 p). Kunnes 23.11. Janakkalassa vuoden tavoite tuli saavutettua: 171 pistettä, AVO1-tulos ja koulutustunnus TK2. Eve ja Boris treenasivat koko syksyn ahkerasti ulkokentillä ja sisähallissa, joten tämän saavutuksen suo mitä mieluisammin tälle hienolle koirakolle.

Entäpä rakas vehnäpullamme Spinnu? Spinnu keskittyi vapaaherran elämään, jahtaamaan mökillä sammakoita, peuhaamaan lumessa, ylipäätään elelemään vehnäherroiksi ja esiintymään Match Showssa Miemaalassa, Tuulosessa, Kaupunginpuistossa ja muutamassa muussakin paikassa. Kertaakaan ei Spinnu lähtenyt tyhjin tassuin kotiin. Ensi vuonna Spinnu täyttää kahdeksen vuotta ja suunnitelmissa on esittää Spinnua useammassakin näyttelyssä veteraaniluokassa. TOKO-treenit Koben kanssa jatkuvat niinikään tavoitteena TK1 ja Boris on jo aloittanut VOI-luokan treenit. Eikä varmaan PK-lajejakaan ole ensi vuodelta unohdettu...

Alkusyksystä Boriksen eturauhasvaivat pahenivat. Boris pissaili verta ja istuminen alkoi näyttä kivuliaalta. Samoin ylös neljälle jalalle nouseminen. Päädyimme eläinlääkärin kanssa neuvoteltuamme, että kivesten poisto on varmin ja pysyvin keino päästä eturauhasongelmista eroon. Leikkaus sujui hyvin, siitä toipuminen vielä paremmin ja sen koommin eivät ole rauhaset vaivanneet. Viisas päätös, semminkin kun Boriksen näyttelyura on muutenkin paketissa. Ja jalostukseen Borista ei muutenkaan olla käyttämässä.

Oma henkilökohtainen MH-ura otti jälleen askeleen eteenpäin kun 15-hengen motivoitunut MH-kuvauksen A-toimihenkilö (eli testinohjaaja) kandidaatit kokoontuivat Porvoon lähelle Lapinjärvelle viikonlopun mittaiselle kurssille. Vaihtelevassa säässä vietimme pitkiä päiviä ulkona testinohjaajan tehtäviä opiskellen ja harjoitellen. Harjoittelut alkavat heti kevään ensimmäisten kuvausten ilmestyessä kalenteriin. Sain jo kutsun Vehnä&Kerry-kerhon omaan kuvaukseen Porvooseen huhtikuussa 2014.

Tiivistetään vielä kauden saavutukset:
  • Kobesta Suomen ja Viron muotovalio (Sari ja Marko)
  • Borikselle koulutustunnus TK2 TOKOssa (Eve ja Sari)
  • MH:n A-toimihenkilökurssi (testinohjaaja) (Marko)
  • Vuoden 2012 TOKO-vehnä, 2. sija (Eve)
Arki oli sitten koiraperheen elämää; lenkkejä, turkeista huolehtimista, ruokailua, lisää lenkkeilyä, autoilua, kotipihalla telmimistä jne. Tämä laumamme on upea kolmikko, jossa jokaisella on oma paikkansa eikä mitään voimien mittelyä ole koskaan esiintynyt.

Kiitos kaikille harastuksissamme mukana olleille, meitä kannustaneille, kanssakilpailijoille, ystäville ja tutuille tästä vuodesta! Erityiskiitos kuuluu jälleen mentorillemme ja treenikaverille Kirstille vinkeistä, ohjeista, trimmiavusta, lenkkiseurasta ja ystävyydestä! Tästä jatketaan kohti uusia seikkailuja!