Viikonloppu hurahti MH-kuvauksessa Mouhijärvellä. Aurinko paahtoi molempina päivinä niin, että kuiva nahka talven jäljiltä paloi kuin filmirulla. Mustikset ja Dalmikset järjestivät kimppakuvauksen ja molemmat rodut olivatkin edustettuna vähintään 50-prosenttisesti (mustat) molempina päivinä. Dalmikset jopa 80-prosenttisesti. Yhtä lukuunottamatta (ohjaaja keskeytti) kaikki saivat Suoritettu-merkinnän tulosliuskoihinsa ja yksi uudelleenyrityksen jälkeen kun aurinko suvaitsi jälleen siirtyä hieman pilvien taakse. Koiralla oli valonarat silmät eli kirkkaassa auringonpaisteessa se on lähes sokea.
Sain B-toimarina ja ensimmäistä kertaa myös kokeesta vastaavana toimitsijana loput etäleikit tehtyä ja olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen osio on koetoimitsijan näkökulmasta se kaikkein mukavin eikä vähiten siksi, että siinä pääsee oikeasti kontaktiin itse pääosanesittäjän eli koiran kanssa. Jos vaan ensin onnistuu houkuttelemaan koiran leikkiin. Ilmeisesti sen verran outo ja mystinen metsätyömies olin tällä kertaa, että olikohan kaksi tai kolme koiraa, jotka innostuivat sen kymmenen sekunnin aikana taistelemaan paloletkunpätkästä. Mutta se oli sitten sitäkin hauskemmat kymmenen sekuntia. Yksi koira tarjoutui jopa leikkimään uudelleen otteen irrottamisen jälkeen.
Yhä vahvemmin on voimistutunut tunne ja visio siitä, että valmentautuminen MH-kuvaajaksi ja/tai luonnetestituomariksi on tavoitteenani. Koirien käyttäytymisen arviointi ja opiskelu taitaa olla tällä saralla se MUN JUTTU. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli ettei Boris voinut jääviyssäännön vuoksi osallistua kuvaukseen. Olisi ollut todella hienoa esitellä miten terävä ja toimintavalmis mustaterrieri voikaan olla.
Liekö sitten lauantain ensimmäinen kesän hellepäivä pehmentänyt koirien terävyyden, mutta reaktioina enimmäkseen vesikupille ja varjoon hakeutumista. Reaktiot sijoittuivat melkein koiralla kuin koiralla intensiiteettipään alempaan osuuteen. Eikä siinä mitään, sattui vaan sellainen päivä.
Mutta kaikenkaikkiaan oikein mukava viikonloppu. Oli taas mukava tutustua uusiin ihmisiin, rapsutella ja tehdä tuttavuutta sosiaalisten koiruleiden kanssa. Lämpimät kiitokset myös kanssatoimitsijoille Pirjolle, Marille ja Tarjalle sekä erityisesti molempien päivien talkoolaisille ja keittiön väelle, joita ilman tämä homma ei vaan toimisi ollenkaan. Kuvaajille Heidille ja Anulle myös isot kiitokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti