Meillä oli eilen harvinaislaatuinen tilaisuus käydä tapaamassa Elsan isää Ilko von Belaja Goraa livenä Sari L:n luona Huittisissa. Paikalla oli myös muita Ilkon jälkeläisten omistajia sekä tietysti Ilkon omistajat Louisa ja Christian Spirig, jotka olivat tulleet Sveitsistä hakemaan Ilkon omaa pentua Zar's Aleksej kennelistä. Louisalla ja Christianilla oli takana 2600 kilometrin ja kolmen päivän ajomatka Zürichista Huittisiin, mutta pohjoisten havumetsävyöhykkeiden syksyinen raikkaus oli jo mukavasti virkästänyt kehoa ja mieltä.Heti alkuun täytyy todeta, että oheiset kuvat eivät tee oikeutta Ilkon ulkomuodolle. Eli toivottavasti sanat kertovat tällä kertaa enemmän kuin kuvat. Kuvat ovat lähinnä muistoksi tästä reissusta. ;-)
Ilko vaikutti todella massavalta olematta kuitenkaan mitenkään pulska. Eturinta oli levein mitä olen yhdelläkään mustaterrierillä tavannut; leveä kuin ladon seinä! Ja syvä. Runko on melko neliömäinen, mutta koiran korkeuteen suhteutettuna (säkä n. 75 cm) ei kuitenkaan liian. Pää on suora ja kallon/kuonon linjat yhtenevät. Silmät olivat todella suoraan rotumääritelmästä; keskikokoiset, mantelin muotoiset ja todella tummat. Turkki hänellä on runsas ja kiharainen, ei tosin ihan karkeimmasta päästä.
Louisa ja Christian hehkuttivat molemmat Ilkon luonnetta. Ja kävihän se jo siinäkin ajassa kun siinä pihamaalla Ilkon kanssa "jubailimme", että mies on itse rauhallisuus olematta kuitenkaan mitenkään flegmaattinen. Ohi menneet hevosetkaan eivät sitä häirinneet ja ympärillä pyörineisiin pentuihin sekä kylävieraiden mustiksiin Ilko suhtautui tyynen rauhallisesti. Muutaman kerran piti sanoa vähän tiukemmin kun pennelit törmäilivät jalkoihin... Ei siis mikään tossu, vaikka osaakin ottaa iisisti. Itsevarmuus olisi ehkä se kuvaavin sana tässä kohtaa. Eli juuri sellainen kuin rotumääritelmä esittää: Kunnioitusta herättävä ja itsevarma koira. Hyvin samanlainen kuin meidän Boriksellamme.
Ilkon kanssa liikutaan paljon ja sen kyllä huomasi lihasten koosta. Iso lihasmassa oli vaikuttava. Takakulmaukset voisivat olla ehkä vähän voimakkaammatkin, mutta ehkä nekin löytyvät kun näyttelytrimmi laitetaan kuntoon. Ottaen huomioon matkan pituuden, Louisa ja Christian vaikuttivat todella pirteiltä ja mukavilta, olivat kiinnostuneita myös meidän koiristamme ja kaiken kaikkiaan oli jälleen äärimmäisen mukava laajentaa tuttavapiiriään sekä tutustua meille uusiin mustisten ystäviin.
Sen verran ollaan kasvattajan uralla alkutaipaleella että tulevaisuus näyttää, mutta intuitio sanoo, että on huomattavasti mukavampi jutella tulevien (thumbs up! ja kopkop..) kasvattien omistajien kanssa, kun on käsitys miltä pentujen vanhemmat livenä näyttävät ja tuntuvat eli mitä pennun ostajien on lupa pennuiltaan odottaa. Huono rinnastus ehkä, mutta vähän sama kuin antiikin kanssa; kun takana on tarina ja näkemys, tieto perinteestä, on siitä varmasti jollekin lisäarvoa.
Kiitos Sarille tarjoiluista ja tilaisuudesta tutustua tähän mahtavaan mustikseen ja heidän omiin ihmisiinsä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti