Kesälomailua ja 1. näyttely

Morjens taas kaikille!
Seuraavaksi lienee hyvä paketoida viimeiset kolme viikkoa Suomen kauneinta kesää - asiaankuuluvine sateineen ja hallaöineen luonnollisesti!

Juhannuksen jälkeinen viikko kului allekirjoittaneelta vielä töiden merkeissä ja viimeinen työpäivä ennen lomaa meni Lahdessa. Helleaalto oli hivuttaunut näillekin leveysasteille ja ilmastointi sekä autossa että toimistolla olivat enemmän kuin paikallaan. Lahden satama-alue on kyllä varsin houkutteleva paikka toimistolle.
Kolmen hujakoilla pistimme pillit pussiin ja reitti suuntautui Lahdesta Tampereen kautta Kokemäelle. Saria ja koirapoitsuja olikin ollut jo kova iqu! Alkavan helleviikonlopun ruuhkat iskivät Tampereen ja Huittisten välille, joten mökkimatkassa menikin jokunen tovi - sitä mukavammalta tuntuikin perille pääsy! Se oli loma ny!

Viikonloppu meni tekemättä yhtään mitään - saunomista ja uintia lukuunottamatta. Hyvä nollaus heti loman alkajaisiksi: täydellistä joutenoloa. Boris ja Spinnukaan eivät juuri jaksaneet eviään liikautella, sen verran helle pisti liikuntahalut jäihin. Lenkilläkin käytiin vasta yöaikaan kun aurinko ei enää paahtanut ja ilma oli jo jonkin verran viilentynyt.

Maanantai-aamuna Tuomas ja Julia olivat tulossa aamujunalla Kokemäelle ja juuri kun teimme lähtöä Peipohjan asemalle heitä vastaan, Keijo pöllähti enemmän tai vähemmän yllättäen mökin pihaan. Laituriprojekti sai äkkilähdön. Sakukin pistäytyi suunnitelmia junailemassa. Paikallisesta rautakaupasta löytyi ekat tarvikkeet ja kiviporarikin vielä samaksi illaksi melkein naapurista. Pari vuotta uinunut projekti eteni nyt jättiläisaskelin.

Kun on oikeat työkalut ja osaava tekijä, niin valmista syntyy alta aikayksikön. Kuusi 200 mm:n reikää betoniin ja graniittiin olivat kaikkine valmisteluineenkin valmiita 20 minuutissa. Itse reikiin meni n. puoli minuuttia per hole.
Tiistaina käytiin Luvialla leikkaamassa kierretangot sopivan pituisiksi, otettin iso peräkärry perään ja haettiin puutavara Luviawoodin puutavaratalosta. Kaikkineen rakennustarvikkeille tuli hintaa n. 500 euroa. Keskiviikkoaamuna pidimme Tuomaksen kanssa valutalkoot ja kierretangot valettiin kiviin ja betoniin.

Torstaina Keijo oli taas maisemissa ja päästiin sovittamaan vanhat sähkötolpat kierretankoihin. Raakaa voimaa (onneksi oli Tumppi maisemissa...) vaatinut operaatio sujui mallikkaasti ja lopulta perustukset olivat toleranssitkin huomioiden riittävän vaaterissa, että päästiin naputtelemaan juoksuja paikalleen. Lauantaina päästäisiin jo tekemään kantta.

Perjantaina helle alkoi irrottaa otettaan ja käväisimme Pori Cityssa ehkäisemässä orastavia mökkihöperyys-oireita. Menomatkalla pääsin valvontakameran kuviinkin! Ei perk...! Olikohan siinä kuuden- vai kahdeksankympin lätkä..?! Vauhtia oli ainakin mittarin mukaan reilut yhdeksänkymppiä... Se niistä vakionopeussäätimistä! Noh, kyllä posti sitten kertoo tuliko pikavoitto vai oikein kutsu "linnan juhliin"...

Vaateostokset alennusmyynnistä ja kaupungilla hengailu koirien kanssa toivat mukavasti vaihtelua urbaaniin erämaa-elämään. Eve vei Borista ja hienosti taittui matka. Kiertelimme kaupungilla molempien koirien kanssa hyvän tovin ja molemmat (koirat) käyttäytyivät erittäin mallikkaasti. Kyllä näiden ihmisen parhaiden ystävien kanssa kelpaa liikuskella missä tahansa!

Lauantaina sekä Saku että Keijo olivat ahertamassa laiturin kannen kimpussa kun sade keskeytti hommat ja projektia päätettin jatkaa seuraavana päivänä.
Sunnuntaina olimme Sarin ja Spinnun kanssa Luvian Merijuhlassa Laitakarissa Boriksen jäädessä mökille Karon, Even ja Tuomaksen kanssa. Noh, niistä kekkereistä nyt ei jäänyt ihan kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Laitakarissa on käyty ziljoonia kertoja ja kun ohjelmapuoli oli vahvasti alimitoitettu niin eipä siitä sitten ihan hirmuisesti riemua revitä. Ihmisiä oli paljon, mutta tuttuja harvassa. Mummuni ja vaarini olivat paikalla. Tarjosivat munkkikahvit. Vaarilla alkaa ikä huomioiden (86 v.) vähän piuhat pidentyä, mutta mummulla leikkaa vielä kuin kuuluisalla mattoveitsellä - vai oliko se partaveitsi...?! ;-)

Keijo ja Saku olivat jo rakennuspuuhissa laiturilla kun palailimme mökille viiden aikoihin. Ilta ja muut aikataulut tulivat kuitenkin vastaan ja muutama kansilauta jäi vielä asentamatta. Olimme suunnitelleet paluuta takaisin kaupunkiin jo maanantaille, joten loppu kansi tultaisiin rakentamaan heinäkuun lopulla. Paluumme venähti lopulta tiistaille kun sunnuntaina ja maanantaina viimeistelimme Tuomaksen kanssa varastokopin maalausurakan. Siitä tuli ihan siedettävän näköinen. Sarin kahden ja minun puolentoista viikon mökkireissu oli siis päätöksessään. Taas saatiin mökkiä entistä ehompaan kuntoon. Laituri, pihakeinu, pihan kivituhkapinnoite (kasa tosin vielä levittämättä) ja varastokopin maalaus tekevät omalta osaltaan Villa Lilla Maijaa vieläkin mukavammaksi vapaa-ajanviettopaikaksi! Ja koirapoitsut eivät moisista perusta - ovat onnessaan kun saavat liikkua vapaasti ja etsiä aarteita maastosta!

Viimeiset lomapäivät menivät sitten kaupungissa. Tehtiin vähän pihahommia ja käytiin katsomassa koko porukalla Ice Age 3 - 3D-versiona tietty. Ihan hyvä raina. Tuomas ja Julia palasivat torstaina takaisin Tampereelle uuteen, vastavalmistuneeseen kotitaloonsa.

Sunnuntaina oli vuorossa Boriksen ensimmäinen näyttelyreissu Riihimäkeen Suomen Owzarek Podlahanskit ry:n järjestämään pentunäyttelyyn. Ikänsä puolesta Boris osallistui vauvaluokkaan. Kirsti oli lauantaina trimmanut Borikseen erittäin komeaksi ja näytti siltä, että hei, tässähän meillä on todella mallikkaan näköinen pentu näytettäväksi. Tuomari oli samaa mieltä sekä ulkomuodosta että Kirstin ja Boriksen kehäesiintymisestä. Alaleuka on tosin vielä vähän kapea ja takaliike ahdas, mutta muuten kommentit olivat todella mairittelevia. Ainakin minua miellyttää aina kiitokset Boriksen miellyttävästä luonteesta, hyvästä esiintymisestä/käytöksestä. Eikä haittaa jos koira on vielä komean näköinenkin :-) Kirstin omat kommentit Kennel Zornoin uutissivulta: http://zornoiuutiset.blogspot.com/
Ryhmässäkin pääsimme vielä kuuden sakkiin, joten kaikille jäi oikein positiivinen kuva päivästä.

PS. Boriksen strategiset mitat: 29 kg ja 64 cm.

PPS. Selvisin tutkatolppatestistä kirjallisella huomautuksella: 8-kympin alueella 90 km/h. Lupaan olla tästä lähin kaahailematta.

Jussin viettoa ja ihan koiratonta menoa?!?!

Moi!

Jussit tuli sitten vietettyä. Mökillä oltiin torstaista lähtien koostumuksella Sari, Karo, Julia, Eve ja tietty Boris ja Spinnu. Juhannuksen menoliikenteen ruuhkista ei ollut tietoakaan kun kurvailtiin Galaxy/Muuli-yhdistelmällä kohti Kokemäkeä. Sääkin (vielä siinä vaiheessa) suosi. Olimme perillä n. puoli yhdeksän kulmilla ja Boris oli taas aivan yltä päältä kuolassa. Mikähän siinä on, että sitä matkustamista pitää noin jännätä - kun mitään vikinää ja ääniä ei sieltä boksista kuitenkaan kuulu eli vaikuttaisi mustiksemme olevan ihan tyytyväinen kyytiin.

Mukanamme tullut uusi pihakeinu oli tietysti heti saatava kasaan ja perinteiseen tyyliini arvelin siihen kuluvan maksimissaan n. puoli tuntia, joten sytytin tietysti saunan ensitöikseni, että pääsee sitten kevyen kasausurakan päätteeksi saunomaan.

Noh... Vahvasti paino sanalla perinteisesti se ei sitten mennytkään ihan kuin elokuvissa tai ruusuisissa suunnitelmissani. Valmiiden reikien paikat olivat vähän siellä sun täällä, muutama ruuvi tuli kiristettyä vähän liian aikaisin, hyttysten ilmavoivat voimistivat hyökkäyksiään, kesäyö alkoi pimetä, apujoukot kaikkosivat kiroiluani... Siinä muutama mielestäni hyvä syy miksi paketti oli lopulta kasassa (hieman modattuna) vasta puolenyön jälkeen.

Tytöt olivat käyneet keskenään saunassa ja unohtaneet, että se kiuas ei lämpiä sähköllä vaan niillä omituisilla palikoilla löylyhuoneen nurkassa. Lopputuloksena siis täysin sammunut saunanpesä. Sari yritti Even kanssa saada saunaa uudelleen syttymään, mutta ilmeisesti rutiinin puute sekoitti systeemit ja aikaa kului (ja sanomalehteä ja mäyriksen "nahkaa")...

Mutta Happy End anyways... Puoli yhden aikaan sain vielä houkuteltua Sarin kaveriksi saunareissulle ja kylläpä öiset löylyt Suomen suvessa maistuivat taivaallisilta uintiretkeä unohtamatta. Nämä ovat niitä hetkiä, joita voi sitten talven räntäsateessa muistella. Ahhh...

Boris ja Spinnu tuntuvat nauttivat mökillä olostaan; saahan siellä sinkoilla ihan vapaasti ja vapaana. Molemmat keskittyvät erilaisten "aarteiden" etsintään ja niitä sitten "vaihdellaan" innokkaasti, toisin sanoen tapellaan siitä yhdestä tikusta niin kuin se olisi universumin ainoa kepukka ;-) Spinnu tuntuu jotenkin olemuksellaan viestivän, että "nää on mun mestoja ja täällä duunaillaan mun säännöillä..." Boris taas pyyhkii moisilla säännöillä kaverin kirsua...

Juhannusaatosta ja -päivästä nyt ei kovin suuria tarinoita voi veistellä. Sateessa oli kahden vuorokauden aikana aattoiltana sellainen ranta-bbq session mittainen tauko, jolloin sain tulet tehtyä. Rantaletut ja makkara maistuivat toki mahtavilta. Kyllä ulkoruokinta on aina ulkoruokinta!

Juhannuspäivänä käytiin poitsujen kanssa vähän pidemmällä lenkillä ja kastuttiin oikein kunnolla kun vettä tuli reippaan tuulen kera. Mutta poitsut nauttivat ja niin se omakin mieliala pysyi korkealla karmeasta kelistä huolimatta. Ja saunassahan irlantilais-tyyppinen sääala ei haittaa pätkääkään... ;-)

Sunnuntaina olikin ihan toisenlainen meininki paikallisessa mikro-ilmastossa. Aurinko alkoi kuivattaa paikkoja ja päästiin taas pihalle/rantsuun grillailemaan. Upeaa! Ai niin ja Boris kävi elämänsä ensimmäistä kertaa uimassa!!! Sen verran vikkelästi piti kuitenkin vedestä päästä pois, että Sarin vasen jalka sai toimia vauhdinottoalustana. Lopputulema: komeat skraadut ja messevä mustelma. Ehkä se on ihan hyvä ettei tullut Borikselle ihan tavaksi ainakaan vielä tuo uintitouhu niin ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa onko koira "maalla, merellä vai ilmassa"?

Eilen Sari lähti poitsujen kanssa mökille ja minä jäin duunailemaan viimeistä työviikkoa Hämeenlinnaan/Hesaan/Lahteen ennen parin viikon kesälomapaussia. Ja kuinka ollakaan, heräsin aamulla siihen kun ihmettelin "Miksi ihmeessä Boris ja Spinnu ovat vielä seitsemän aikaan niin hiljaa..?!?" Kunnes havahduin siihen kylmään tosiasiaan, ettei iloisia hännänheilutuksia ja märkiä pusuja ollutkaan vastassa. Karua - todella karua! En halua enää elämää ilman koiria! Olen monesti ihmetellyt miten olen tullut 37 vuotta ilman koiran seuraa...?! Rakkaan vaimon puuttuminen tuosta vierestä on tietysti se pahin ikävän aihe, mutta todella omituiselta tuntui kun ei lenkillelähtö ollutkaan ensimmäisenä ohjelmassa. Noh, asia korjaantuu perjantaina. Eletään nyt tätä kesälesken elämää nämä muutamat päivät.

Yritän keräillä uusia Boris-kuvia niin Lipastoon (http://lipasto.1g.fi) kuin tännekin... Ne vaan on ympäri eri kameroita ja kamerakännyköitä. Pitäis kerätä ne talteen ja pukata näytille.

Boris jatkaa hurjaa kasvuaan; painoa alkaa olla lähemmäs 30 kg ja säkääkin pitkälti yli 60 cm. Mikähän jättiläinen tästä oikein kehkeytyy? Liikuntaa ollaan lisätty, jotta saataisiin vähän lihasmassaa tuota kasvua tukemaan. Boris alkaa liikkua aina vaan paremmin ja sellaista perässävetoa on enää aniharvoin. On se vaan niin ihq hauveli!

Mökkeilyä ja mustisnäyttelyitä

Morjens!

Piipahdimme viikonloppuna mökkimatkalle sopivasti osuen Mustaterrieri ry:n järjestämään erikoisnäyttelyyn Hotelli Ellivuoren pihanurmella. Paikalla oli noin viitisenkymmentä toinen toistaan komeampaa mustaterrieriä. Sää oli koiranäyttelyn kannalta täydellinen; ei lämmin, ei kylmä, kevyt tuuli ja pilvipoutaa. Näyttelykehä lyhyeksi leikattua nurmea ja riittävän suuri mustistenkin liikkua ja etenkin esitellä komeaa liikettään.

Vaalea vieras Spinnu herätti luonnollisesti, tulkintani mukaan "kiinnostuneita" katseita... Olihan vehnäpullamme sentään tilaisuuden "oikea terrieri", kuten näyttelyväen supatuksesta oli erotettavissa...

Boris oli luonnollisesti omiensa joukossa. Kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä tekemään tuttavuutta, mutta eihän se oikein käynyt päinsä. Mutta tulipahan roppakaupalla sosiaalistamista ja hyvä niin!

Teimme mustis-oheistuoteostoksia (paitoja ja Täällä vartioi mustaterrieri-kyltti) ja Karo putsasi arpajaispöydän kolmella voittoarvalla! Tunnelma oli hyvin leppoisa, vähän kuin mustisten Match Show!

Ai niin, Boris senkun jatkaa hurjaa kasvuaan; 60 cm säkää on jo mittarissa ja painoakin kohta 25 kiloa! Tällä vauhdilla metri menee rikki alkusyksystä... ;-) Niin, ei se varmaan kovin hyvä juttu ole, sillä lihastakin pitäisi saada vähän tukemaan liikettä ja luiden kasvua. Lenkkeilty on ahkerasti, mutta sitä voisi varmaan vielä lisätäkin. Liike on varsinkin takaosan osalta sangen koikkelehtivaa... Mutta eiköhän se siitä.

Viime perjantainen angstini on yhtä mennyttä kuin pihasta vähitellen sulava lumi. Syitä ei voi etsiä kuin peilistä katsomalla. Borishan on tottakai pentu ja oma yksilönsä eikä varsinkaan verrattavissa Spinnuun. Mutta,

Päivän statistiikat:

Paino: 22,7 kg

Säkä: 56 cm