sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Mustisleiri muuttaa taivaaseen...

Hellurei!

Tuskin olimme kamojamme Visbyn turneelta purkaneet kun jo uutta koirahappeningia pukkasi... Jos ihmettelette otsikkoa, niin leiri-sanasta tuli mieleeni neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1975, joka kertoo mustalaistytön ja hevosvarkaan tarinan. Ei tosin näkynyt leirillä mustalaistyttöjä, hevosvarkaista puhumattakaan.

Mutta mustia tyttöjä ja poikia sitten sitäkin enemmän. Enemmän tai vähemmän karvaisia, pieniä ja suuria, nuoria ja vähemmän nuoria. Innokkaina ihmisineen oppimaan uutta palveluskoiraharrastuksen saloista. Leirimme oli pystytetty Hartolan kuningaskuntaan, jonka päijät-hämäläisissä metsissä oli määrämme oppia  noita jaloja koirankäsittelytaitoja ja saavuttaa harrastuneisuutemme ylempiä asteita.

Kunkkulan Koirakeskuksen tarkoituksena oli majoittaa meidät ja koirat. Paikka oli vasta edellisenä kesänä valmistunut remontista, jossa oli pikapikaa loihdittu vanhasta kunnalliskodista koirakeskus. Ja sen kyllä huomasi, että alkutaipaleella tässä fasiliteettien luomisessa vielä ollaan. Jos joku iso- tai isoisovanhemmistanne on joskus elellyt kunnalliskodissa, niin suosittelen viettämään muutaman yön paikan päällä; siitä saa jo kalpean aavistuksen millaista elämää näiden seinien sisällä on vietetty. Jotenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että vaikka puitteet ovat vain puitteita, niin hieman enemmän ihmisasiakkaidenkin viihtyvyyteen olisi voinut panostaa. Otetaan esimerkki. Jos luentosali on se miksi me sen nyt ainakin pähkäilimme, eli ruokasali, on luennon pitäminen osapuilleen mahdotonta, sillä kaiku oli sitä luokkaa, että yksittäisenkin henkilön puheesta saaminen metrin etäisyydeltä olisi vaatinut meedion lahjat tai vaihtoehtoisesti huulilta lukemisen taidon. Ns. yleiskeskustelusta puhumattakaan.

Noh, eihän tänne olla tultu puheita pitämään vaan reippaasti ulkoilmaan ja valmiiksi lähietäisyydeltä löytyvien haku- ja jälkimaastojen helmaan.... Siinäpä se toinen pikku kehityskohde. Kun ensin päivä rämmittiin umpiryteikössä "12,2 ha metsässä harjoitusalueeksi" ja käytettiin aikaa  oikein etsimällä etsimiseen, niin lopulta jokamiehenoikeudella jonkun toisen tiluksilla treenattiin, tuli mieleeni, että missä ovat ne "pk-lajeihin vaadittavat kalustot."?!?

Ja sattui ja tapahtui; toinen jälkiryhmä ajoi maa-ampiaispesään ja hyvällä tuurilla selvittiin muutamilla pistoilla ihmisiin - eikä niitäkään olisi tarvittu. Onneksi nilkkojen tai muiden nivelten menetyksiltä vältyttiin, sillä siinä määrin "haasteelliset" olivat ns. viralliset harjoitusalueet.

Koben kanssa liityin aloittelevien jäljestäjien ryhmään ja sehän tarkoitti makkarajäljen ajamista pienelle nurmikentälle.

Perjantaina ei majoittumisen lisäksi ollut muuta ohjelmaa kuin iltapala ja yhteinen esittäytymistilaisuus. Oikein mukavaa porukkaa oli lähtenyt leireilemään. Majoituimme Sarin ja koirien kanssa neljän hengen huoneeseen, joka karuudessaan oli hyvin harmoniassa yleisten tilojen kanssa. Ja jotenkin sitä on tottunut jo ajatukseen omasta suihkusta/wc:sta huoneessa. BB-tyyliin löytyi suihku käytävältä ja samoin wc. Kamerat vain puuttuivat. Sängyt olivat kuitekin leveitä ja mukavia eli minulle ainakin uni maistui.

Lauantai-aamu valkeni harmaana ja sateisena. Aamupalan kautta kohti aamupäivän treenejä. Jurin, Miinan, Jassun, Saran ja Koben kanssa aloitimme makkarajäljellä. Suurin osa oli ensimmäistä kertaa jäljellä, mutta alku näytti kaikkien osalta lupaavalta. Ajoimme pari jälkeä kukin ja saimme kouluttajaltamme Saijalta arvokkaita vinkkejä koiran "lukemiseen" ja alkuun pääsemiseen. Maltti on valttia ja koiraa olisi ohjattava vain kun se selkeästi on aivan kuutamolla siitä mistä on kysymys.

Sateen tauotessa ja "Jaffan" paljastaessa lämpimät kasvonsa, haku/jälkiryhmät palailivat aamupäivän treeneistä ja lounas mielessään takaisin metsästä. Lounaalla pääsi osa eväistä loppumaan, joka ei nyt aivan pro-meiningiltä näyttänyt sekään. Suurin osa varmasti kuitenkin sai kupunsa ravittua ja pienen tauon jälkeen oli pk-tottiksen vuoro.

Ryhmä kahtia Saijan/Jaanan ja Kirstin oppiin. Kukin sai ohjausta siinä osa-alueessa, jossa halusi. Seuraaminen koettiin monen osalla ongelmalliseksi ja aamupäivän tuoksinassa viimeisetkin voimanrippeensä käyttäneen Koben kanssa kierrettiin yksi kierros "seuraamalla". Ja sitten olikin pienen mustisherramme aika siirtyä standby-moodiin...zzz..zzz.ZZZ..zzz

Illan ohjelmassa oli sauna, jonka leppeissä lämmöissä sulatelimme kokemaamme. Kaikkien saunottua, siirryimme illanviettoon pihamaalle grillauksen ja yhdessäolon merkeissä. Tunnelma oli korkealla ja porukka oli hienosti hitsautunut yhteen. Hienoja ihmisiä, hienoja koiria!

Sunnuntaina vedimme vielä yhdet jälkitreenit pihamalla ja siirryimme seuraavaksi metsään jälkeä ajamaan. Kobe ajoi pari jälkeä ihan hyvällä intensiteetillä ja oli selkeästi mukana touhussa. Itselläkin alkoi löytyä malttia antaa Koben tehdä hommia rauhassa. Eiköhän me tästä jatketa!

Vielä viimeinen lounas ja niin alkoi olla osaltamme ensimmäinen mustisleiri ohi. Loppusiivous vielä ja sitten kohti kotia. Mukavaa oli ja kiitos kaikille mukanaolijoille! Oli oikein hienoa tutustua teihin ja koiriinne! Ensi vuonna nähdään! Ehkä jossain muualla kuitenkin...

Mustaterrieri on palveluskoirarotu ja alkuperäiseltä tarkoitukseltaan työkoira, joten oli hienoa nähdä, että niinkin moni ymmärtää lajin luonteen ja toivottavasti innostuu osallistumaan kokeisin ja kilpailuihin pelkkien "näytelmien" ohella. Näin varmistamme rotumme pk-oikeuksien ja lajin nauttiman arvostuksen säilymisen mustaterrieriyhteisöämme kohtaan.

Sari, Marko, Boris ja Kobe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti