PK-Hakua, veteraanikisoja ja kouluttautumista

Taas on lisää vettä virrannut Vanajassa sitten viimeisimmän postauksen. Sari ja Boris ovat käyneet kisaamassa kakkosluokan haussa, mutta laihoin tuloksin. Ensimmäinen syksyn yritys Nokialla tuotti maastosta sen verran vähän pisteitä (yksi ukko jäi maastoon), ettei tottikseen ollut järkeä jäädä. Tuuloksen kokeessa taas tottis meni pieleen kun mustisherra päätti ottaa ohjat ns. omiin käpäliinsä. Se meni suoraan sanoen sikailuksi. 62 pinnaa eikä maastoon ollut enää asiaa. Sari kommentoi, että nyt on peiliin katsomisen paikka ja että kun Boris treeneissä tekee todella tarkkaa jälkeä, se ikäänkuin antaa kisassa itselleen vapaudet tehdä asiat juuri haluamallaan tavalla - ei sääntöjen tai Sarin haluamalla tavalla. Se on Boriksen ongelma tällä hetkellä ja sitä lähdetään nyt ottamaan haltuun ja korjaamaan. Boriksen motivaatio on valtava ja se tekee kyllä duunia ja tietää mitä siltä odotetaan, mutta se ei keskity ja tekee sitten jotain ihan muuta kuin mitä Sari käskee. Ehkä se motivaatio laskee siinä samalla. Tässä kouluttautuu sekä koira että ohjaaja. On palattava tietyssä mielessä perusasioiden äärelle. Seuraava koitos on kotikisa Hämeenlinnassa marraskuun alkupäivinä. Toivottavasti silloin kaikki palaset loksahtavat kohdilleen.

Spinnu avasi uransa veteraanikehissä Tuuloksen ryhmänäyttelyssä. Toistakymmentä vehnää oli paikalla ja oli taas mukava jubailla vehnäväen kanssa. Saimme paljon trimmausvinkkejä, sillä Spinnu oli alkanut kieltämättä muistuttaa trimmiltään mustista ja vaikka ne rotuja tuntemattomien silmiin näyttävät lähes samanlaisilta turkiltaan (väriä lukuunottamatta), niin onhan niiden trimmi ihan erilainen. Spinnu patsasteli kehässä vanhaan malliin ja sai toki ROP-ruusukkeensa ja ERIn, mutta kuten T.Eerola totesi: "No onhan ne hampaat siellä suussa ihan sikinsokin...", niin SA:a ei (tällä kertaa) herunut. Toisaalta emme kyllä mitään odottaneetkaan, joten hienostihan se meni ja mikä parasta Spinnu nauttiin näyttelytouhuista edelleenkin! Mielenkiintoista, että vain cairnterrieri edusti ns. paikallisväriä; kaikki muut ROP veteraanit olivat muilta paikkakunnilta.

Pikkuinen Oliver on säkänsä puolesta venähtänyt jo Spinnustakin ohi. Pentupurukalustoa tipahtelee suusta päivittäin ja se näyttää kieltämättä vähän hassulta lähes hampaattomana. Oliver on todella hauska tapaus ja pidän siitä päivä päivältä enemmän. Se oli täysin sisäsiisti jo 3 kk:n ikäisenä, osaa luoksetulon ja peruskäskyt, syö hyvin, kasvaa hyvin ja on kaikin puolin kehityskelpoinen koira. Kyllä siitä hyvän harrastuskoiran saa. Näyttelyurakin tuli avattua Kaupunginpuiston Match Showssa. Hienosti Oliver käyttäytyi kehässä - joskin se show-puoli jäi vielä vähän vähemmälle ja se patsastelu antaa vielä odottaa itseään. Siskonsa Olga oli selvästi tällä osastolla veljeään edellä.

Oliver 4,5 kk Kaupunginpuiston Match Showssa

Lubin's Orderly Oliver a.k.a Oliver

Samana päivänä Tuuloksen ryhmiksen kanssa kävin Orimattilassa Kennelliiton MH-kuvaajakoulutuksen pääsykokeissa. Tentittävänä oli MH-kuvauksen säännöt ja -järjestämisohjeet sekä Kennelliiton yleinen jääviyssääntö sekä valitusmenettely. Paikallisessa kotieläinpuistossa kävin sitten tekemässä tentin ja jo seuraavana maanantaina sain postia Kennelliitosta, että tentti oli hyväksytysti suoritettu ja paikka Maaningan kurssilla varmistunut! Kaksi perättäistä pitkää viikonloppua Savon sydämessä siis odottaisi. Kiitokset tässä vaiheessa Suomen Mustaterrierit ry:lle ja Etelä-Hämeen kennelpiiri ry:lle suosituksista! Mukava nähdä kollegoita ja oppia taas uutta. Motivaatio on ainakin ihan tapissa ja sehän on jo hyvä lähtökohta.

Loppukesän kuulumisia

Hellurei!

Kesä on kääntymäisillään loppusuoralle, joten lienee aika kertoa miten se on koiraperheessämme sujunut.

Oliverin kotiutumisesta alkoi uusi aika laumassamme. Koben paikalle tuli meille uuden rodun edustaja ja roturyhmäkin oli aivan uusi; FCI1 Lammas- ja karjakoirat. Pesunkestävä paimen siis. Tilanne oli aivan toinen kuin yhdenkään edellisen koiramme kanssa. Päätös tehtiin käytännössä muutamassa päivässä - vahvasti intuition ohjaamana. Ei ihan tyypillisintä käytöstä meiltä kummaltakaan. Mutta tilanne on sama kuin ukkosmyrskyssä; kun olosuhteet ovat otolliset syntyy sääilmiöitä. Niin nytkin.

Emmekä ole vielä hetkeäkään päätöstämme katuneet. Oliver on osoittautunut mitä mukavammaksi pennuksi. Ja vaikuttaa huomattavasti ikäistään "fiksummalta". Toki sillä on koirapentumaiset piirteensä, mutta puheet nopeasti oppivasta, älykkäästä rodusta eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja. Asiat on opittu kyllä todella nopeasti ja muutamasta esimerkistä. Ja sisäsiisteys on toinen hämmästyttävä asia. 12 viikkoisena se osaa ihan oikeasti pidätellä ja pyytää hädän tullen ulos. Muutamia kertoja on ollut, ettei viesti ole mennyt perille tai kukaan ollut sitä viestiä vastaanottamassa, niin vahinko on käynyt. Mutta vain muutamana kertana. Oliver on osoittaunut rohkeaksi (mutta ei tyhmänrohkeaksi), hyvin sosiaaliseksi, avoimeksi sekä ihmisille että toisille koirille (ja Keke Giggsy Wiggsy -kanille) että ihmisille. Ja vielä loistavaksi reissukoiraksi; parin tunnin automatka yhtä kyytiä mökille menee ilman mitään kitinöitä, vinkumisia, kuolaamisia tms. Autossa matkustaminen ei ole sille mikään juttu eli meille todella hyvä juttu!

Oliver veneilemässä mökillä

Perustottelevaisuutta kummempaa koulutusta emme ole vielä sille aloittaneet, mutta kunhan perusasiat saadaan hyvälle mallille, niin siitä se sitten lähtee.

Boris on viettänyt lokoisia lomapäiviä. Kesällä ei helteidenkään vuoksi ole treenattu, mutta haku/jälkitreenit ovat alkamassa. Sarilla tuntuu vaan olevan niin haasteelliset työvuorot, että treenimetsään ei tahdo millään päästä - ainakaan treeniporukan kanssa samaan aikaan.

Jassu (Zornoi Jason) piipahti meillä hoidossa heinäkuussa kolmen viikon ajan. Pienestä alkuhämmennyksestä toivuttuaan Jassu oli kuin osa laumaa. Erittäin helppo ja mukava mustisuros, jonka kanssa - voisin väittää - kuka tahansa tulee toimeen. Oikein mielllyttävä kokemus sekä meille että uskoakseni myös Jassulle. Kohokohtana lienee Jassun oma-aloitteinen uintireissu, jonka aloitus oli mahdollisimman räväkkä ;-) Päähoitovastuu oli Karoliinalla, joka sai myös reilun hoitopalkkion. Kiitos Armi ja Antero luottamuksesta!

Missasimme pari selkeää näyttelyilmoittautumista alkukesästä ja Maailmanvoittajassa. Boris olisi varmuudella pokannut Vuoden Käyttökoira -pystin ja Spinnu olisi aivan hyvin ilmoittaa vehnien vetskukehään Maailmanvoittajaan. No Spinnun hetki koittaa todennäköisesti joulukuun Voittaja-näyttelyssä messarissa. Spinnulla on edellisestä kehästä jo useita vuosia aikaa, mutta touchi on tuskin kadonnut minnekään.

Maailmanvoittajasta puheenollen vietimme Kirstin ja Sarin kanssa kaksi pitkää päivää Messarissa muutama viikko sitten. Odotukset tapahtumalle olivat melkoiset, sillä hehkutusta oli nostatettu Kennelliiton toimesta jo koko alkuvuoden! "Tapahtuma tulisi tarjoamaan jotain aivan henkeäsalpaavaa!" Noh, koiria oli paljon ja järjestelyt sujuivat pääosin (pysäköintiä lukuunottamatta) mallikkaasti, mutta eipä se nyt normaalista jokavuotisesta Voittaja-viikonlopusta messarissa juurikaan eronnut. Perjantaina katsastimme mustat, joissa venäläiset odotetusti venäläistuomarin suosiollisella avustuksella veivät kaiken mahdollisen. Elsa oli esillä Sarin esittämänä. EH ja suurinpiirtein samat tarinat kuin tähänkin asti junnuluokan näyttelyistä. Elsa liikkui mainiosti, mutta on vielä kehityksessään sen verran paljon kesken, että nyt ei ollut eväitä parempaan. Elsa on kuitenkin selvästi avoimempi ja aktiivisempi kehässä, että toivoa sopii että menestystä vielä kehissäkin tulee! Yksi ainoa kilpailuluokkasijoitus (4.) suomalaisomistuksessa olevalle koiralle. (Onnea Mialle ja Liinulle!) Voittajat olivat typattuja pehkokasoja, joiden liike oli pääosin melko vaatimatonta. Kokoa oli tietysti vaikka muille jakaa.

Elsa-tyttönen 1 v.

Sunnuntaina oli toinen mielenkiintoinen päivä. Jätimme auton ja koirat kotiin ja junailimme itsemme aamulla nahka-kehän laidalle. Åsakin löytyi ja hänen kanssaan vaihdoimme kuulumisia. Nyt olivat pääsosassa maailmanlaajuisestikin erittäin laadukkaat suomalaiskoirat. Erityisesti tarkkailussa oli luonnollisesti koirien lisäksi myös handlereiden tapa esittää collieita. Muuten hyvin sujunut kehä kärsi pyörittävän toimitsijan totaalisesta kuutamolla olosta. Onneksi kirjoittava paikkasi tilanteen hienosti. Tämä kommentti näin kehätoimitsijan roolissa. Koirat olivat kuitenkin näyttäviä ja oikea voittajakin lopulta seuloutui joukosta. Saa nähdä onko meidän Oliverista noihin kehiin?!

Tänä kesänä ei ollut perinteistä ulkomaannäyttelyreissua syksyllä. Pieni ikävä on ollut päällimmäisenä mielessä tältä osin, sillä niin mukavia ovat sekä Ruotisin, Tanskan ja Viron reissut olleet. Josko sitten ensi vuonna Oliverin kanssa?! Tai Elsan?

MH-kuvaajakoulutuksen putki jatkuu. Kesä oli välivaihetta TO-harjoittelujen suhteen, mutta homma jatkuu jo reilun viikon kuluttua Mäntsälässä ja Lahdessa kuvauksen ja Ylituomari 1 -kurssin merkeissä, johon edellisen A-toimitsijakurssin hyväksytysti suorittaneet saivat erillissuoritusoikeuden; kaikkia harjoitteluja ei ole tarvinnut suorittaa ennen kurssia. Mielenkiinnolla odottelen taas tulevaa viikonloppua elo-syyskuun vaihteessa.

Ihmeiden aika ei ole ohi: Sileäkarvainen collie Oliver kotiutui laumaamme

Niin, se kävi niin nopeasti ettei edes ehtinyt tajuta.... Mutta aloitetaanpa lyhyt historiakertaus: Boriksen kasvattaja Kirsti oli jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessään ajatusta uudesta koirasta ja jopa uudesta rodusta. Rodusta, jonka kanssa olisi mieluusti hyvä haastaa omat kykynsä kouluttajana pk-lajeissa ja TOKOssa. Muutaman mutkan kautta rotuvalinta osui sileäkarvaiseen collieen. Viikko sitten Sari lähti mukaan kun uusi pentu lähtisi Porvoosta Kirstin mukaan kohti Hämeenlinnaa ja Zornoi Kenneliä. Ja mikä pakkaus sieltä Tuusalantielle tupsahtikaan: reipas, iloinen, terhakka pentu, jonka olemus löi minut ihan ällikällä. Ihastus oli välitön!

Tässä Oliver vielä synnyinkodissaan Porvoossa

Ja kuin parahiksi samasta pentueesta oli vielä uros jäämässä kasvattajalle. Saksaan alunperin matkalla ollut pentu ei sitten ollutkaan uusille omistajille mieluinen valinta. Viikon hauduttelimme ajatusta muusta kuin mustasta, mutta eiköhän se ollut mielessä selvää jo ennen sitä - ainakin minulla. Uusi lehti koiraharrastuksessa oli valmis käännettäväksi. Toki musta on aina musta ja ykkösrotuna tulee aina pysymään. Mutta karsastan muutenkin nurkkapatriotismia, joten samaa periaatetta voinee soveltaa koiriinkin.

Viime perjantaina ajoimme Porvooseen noutamaan Lubin's Orderly Oliveria, jonka olimme jo ristineet, noh, Oliveriksi. Sillä nimellä sitä oli jo kahdeksan viikkoa kutsuttu, joten mitä sitä hyvää nimeä muuksi muuttamaan.

Lähdön hetki. Matka uuteen kotiin voi alkaa

Porvoossa tapasimme kasvattaja Åsan lisäksi emän Wilman, Victorin sekä Venlan, joka oli jäämässä pentueesta synnyinkotiinsa. Oikein sosiaalisia ja luonteeltaan muutenkin rotumääritelmän mukaisia.

Juttutuokion ja paperitöiden jälkeen oli aika lähteä matkalle kohti Hämeenlinnaa. Viikko sitten Olga oli voinut matkalla jokseenkin huonosti, joten varauduimme samaan. Matka sujui kuitenkin loistavasti; alkumatkan ihmettelyn ja muutaman vinkaisun jälkeen Oliver asettui Sarin syliin ja ihmetteli välillä maisemia, mutta ei kuolannut tai voinut pahoin. Loistava matkakumppani siis!

"Minnehän sitä ollaan menossa...?"

Tässä tuntuu kyllä ihan turvalliselta

Boris ja Spinnu ottivat tulokkaan vastaan kuin minkä tahansa uuden koiran: innokkaasti nuuhkittiin ja ihmeteltiin koiranalkua. Oliver ei tästä hätkähtänyt vaan alkoi puolestaan tehdä tuttavuutta; ei alistunut, mutta ei myöskään näyttänyt pelkäävän. Avoin ja tervepäinen pentu jo heti alkumetreillä, hienoa!

Oliver alkoi tehdä tuttavuutta muihin ja taloon. Sekin sujui hienosti, samoin kuin tarpeiden tekeminen. Yksikään aikaisemmista koiristamme ei ole tämän ikäisenä tehnyt yhtä selväksi, että nyt on hätä ja ulos on päästävä. Toki fysiikka ei vielä ole ihan mukana ja pari vahinkoa tottakai sattui.

Pari ensimmäsitä päivää on sujunut oikein mukavasti. Oliver on hyvin tottelevainen, iloinen, avoin ja tehnyt jo tuttavuutta tuttujen chow chown ja mopsin kanssa. Kanistamme Kekestä nyt puhumattakaan. Kertakaikkiaan hämmsätyttävän fiksu ja rakastettava pentu. Honeymoon? Ehkä. Nollasta aloitetaan paimensukuisen kanssa, mutta tuntuu jo nyt, että meillä on potentiaalinen sydäntenmurskaaja laumassamme.

***Tiiseri***tiiseri**

Arvatkaas kuka tämä on?:

Stay tuned for more....

Spinnun paluu TOKO-kentille

Veteraanivehnämme Spinnu palasi tokokentille yli vuoden hiljaiselon jälkeen. Vuoden alusta asti on treenattu ahkerasti voittajaluokan TOKO-liikkeitä.

Treenit lähti ihan siitä liikkeelle, että nouto piti saada kuntoon. Pakkonoutona täytyi treenaaminen aloittaa. Eve on harjoitellut lähes päivittäin jotain, joko sisätiloissa tai kotipihassa. Noin pari kertaa viikossa olemme ajaneet myös treenihallille tai koulutuskentälle. 

Uskomattoman hyvässä kuosissa Spinnun nouto nyt onkin. Voittajaluokan TOKO on vaan niin paljon haastavampi verrattuna avoimeen luokkaan, että treenattavaa todella riitti.

No, viimeisenä sateisen kesäkuun iltana koitti voittajaluokan koe Rengon Suvipielisissä Kennelkerhon majalla. Allekirjoittanutta jännitti ihan vietävästi.Eve puolestaan oli tapansa mukaan ihan tyynenä. Koitin pysyä mahdollisimman kaukana Evestä, etten tartuttaisi gigattista jännäämistäni häneen.

Voittajaluokan alkaessa livahdin majan sisälle ikkunasta katsomaan kuinka kaksikolla sujuu. 

Spinnu oli todella kuulolla koko ajan. Todella innokasta tekemisen meininkiä alusta loppuun. Eve ohjasi kauniisti, palkitsi liikkeiden välillä sopivasti. Pikkuisen perusasennoissa oli joskus hieman huolimattomuutta. Mutta esim. seuraaminen oli todella mallikasta.  

Täydet kympit tuli paikkamakuusta, istumisesta seuraamisen yhteydessä, metalliesineen noudosta ja konaisvaikutuksesta. Todella hienoa!

Nollat tuli tunnarista (väärä kapula), noutaminen esteen yli hypäten (kiersi takaisin tullessa) ja ruudusta (meni ensin luoksetulomerkille ihmettelemään, siitä toisella käskyllä melkein ruutuun sisälle). Harmilliset nollat. 

Muut pisteet olivat: Seuraaminen 9.5,  luoksetulo 7.5 ja kauko-ohjaus 5

Loppupisteet olivat 188.

Sillä ei palkinnoille päästy, mutta täytyy todeta että hyvällä tiellä ollaan.

Spinnun ja Even yhteistyö toimii ja meno on todella iloisen näköistä näyttämättä kuitenkaan häsläämiseltä.

Heinäkuun loppupuolella on seuraava koitos.

Julkaisu käyttäjältä Sari Talasma.