torstai 26. maaliskuuta 2009

Tyly, tyly..

Minä taidan valitettavasti lukeutua siihen alati kasvavaan koiranomistajien joukkoon, jolla ei aina pysy mielessä se tosiseikka, että nämä lemmikit ovat sittenkin vain eläimiä. Eläimiä, joita ohjaavat eläinten vaistot ja käyttäytymismallit. Ja kun se ei pysy mielessä, niin tulee ihan turhaa stressattua jos se ensimmäinen koira perheessa sattuu olemaan niin ylitsevuotavan pehmeä ja kiltti, että antaa sen pienemmän "terrorisoida" itseään ihan 6-0! Tästä on kyllä Sarin kanssa keskusteltu monet kerrat (Sari on mulle koira-asioissa kävelevä koiratietosanakirja ja valaistunut guru), mutta ei se vaan silti tunnu menevän mun inhimillistävään kallooni - vaikka toisille siitä olenkin herkästi saarnaamassa ;-)
Spinnu on kyllä yrittänyt parhaansa mukaan kehittää jotain murahduksen tyyppistä, mutta Boris on NIIN teflonia moisille varoituksille. Painiminen loppuu yleensä siihen kun Boriksella on suu jo sen verran täynnä venhäturkkia, että tuppaa menemään kakomisen puolelle. Ehkä se siitä tasoittuu - siis ei Spinnun turkki - vaan Boriksen ylimääräinen kurmootus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti